Tulevaisuuden johtamista on kyky toimia epävarmuudessa niin, että muut voivat toimia varmuudella.
Elämme ajassa, jossa muutos ei enää ole projekti vaan business as usual. Teknologia, työelämä, osaaminen ja odotukset elävät jatkuvassa liikkeessä, ja kaikki tämä kulminoituu yhteen asiaan: johtamiseen. Niin hyvässä kuin pahassa. Työelämässä kohtaa tällä hetkellä neljä sukupolvea, neljä tarinaa ja neljä erilaista tapaa motivoitua, oppia ja kehittyä. Viides kolkuttelee jo yritysten ovia valmiina sekoittamaan pakkaa entisestään. Juuri nyt oivaltavalla ja kohtaavalla johtamisella on väliä, sillä liian yksipuolisella johtamismallilla päädytään tilanteeseen, jossa kumarrat yhdelle ja pyllistät kaikille muille. Vaarana on palvella vain pientä osaa ihmisistä ja luoda loppujen keskuuteen kitkaa, joka näyttäytyy väärinymmärryksinä, jännitteinä ja kuormituksena.
Tarvitaan johtamista joka ei oleta, vaan kysyy. Ei tasapäistä, vaan tasapainottaa. Johtamista, joka ymmärtää, että ihmiset eivät muutu samassa tahdissa kuin organisaatiokaaviot, eikä kehittymistä voi puristaa yhteen muottiin. Oivaltava ja kohtaava johtaminen syntyy siitä, että johtaja uskaltaa nähdä todellisuuden moninaisuutena, ei ongelmana, ja rakentaa mallin joka kestää erilaiset odotukset ja rytmit. Se on kykyä toimia epävarmuudessa niin, että muut voivat toimia varmuudella.
Mitä meidän pitää ymmärtää?
1. Ketä me johdamme?
Eri sukupolvilla on erilaiset odotukset työn merkityksestä, palautteesta, rakenteista ja kehittymisestä. Kun ymmärrämme tämän, osaamme kohdata ihmiset niin, että he tulevat esiin parhaimmillaan.
2. Mitä johtamiselta odotetaan?
Ihmiset eivät odota supervoimia. He odottavat selkeyttä, oikeudenmukaisuutta, tukea ja mahdollisuuksia kasvaa. Mutta eri tavoilla, eri syistä ja eri rytmissä. Johtamisen tehtävä on tulkita näitä odotuksia, ei tasapäistää niitä.
1. Gen Z – merkitys, nopeus, jatkuva oppiminen
He ostavat:
Aitoutta ja arvojen linjakkuutta
Reaaliaikaista palautetta
Yhteisöllisyyttä ja turvallisen ilmapiirin
Mahdollisuuden kokeilla ja edetä nopeasti
Selkeät tavoitteet + autonomia toteuttaa ne
He eivät osta:
Hierarkiaa, hitaita prosesseja, “näin on aina tehty”
Stabiilia mutta merkityksetöntä työ
Johtamisen ydin: ”Ole läsnä, ole rehellinen, mahdollista kasvu.”
2. Millenniaalit – kasvu, roolit, tarina & joustavuus
He ostavat:
Uusia rooleja ja projektien kautta kehittymistä
Inspiroivia esihenkilöitä ja sparrausta
Joustavan työn arjen
Merkityksellisen ja arvopohjaisen työn
He eivät osta:
Mikromanagerointia
Organisaatioita, joissa ura on satunnainen eikä näkyvä
Johtamisen ydin: ”Avaa ovia ja kerro miksi tämä työ on tärkeää.”
3. Gen X – selkeys, vastuu, tehokkuus
He ostavat:
Selkeät roolit ja odotukset
Mahdollisuuden tehdä työn rauhassa
Vastuuta, päätösvaltaa ja järkeviä prosesseja
Käytännönläheistä, työssä oppimiseen sidottua kehittämistä
He eivät osta:
Päälle liimattua kulttuurihumppaa
Liiallista epävarmuutta tai jatkuvaa muutosta ilman suuntaa
Johtamisen ydin: “Luota, anna tilaa ja työkaluja.”
4. Boomerit – vakaus, kokemus, rakenteet
He “ostavat:
Vakaan, ennakoitavan organisaation
Rakenteet ja selkeän johtamismallin
Käytännönläheisen oppimisen (ei muoti-ilmiöitä)
Oman kokemuksen arvostuksen
He eivät osta:
Ylinopeaa muutosta
Epämääräisiä, muotoilematta jääneitä rooleja
Johtamisen ydin: “Johda selkeästi ja kunnioita kokemusta.”
3. Millä menetelmillä johdamme?
Johtaminen ei ole pelkkä soft skill, vaan systeemitaito: tasapainon hakemista rakenteen ja vapauden, suunnan ja autonomian, vastuun ja tuen välillä. Yksi ei sulje pois toista, eri ihmiset vain tarvitsevat eri asioita tästä skaalasta.
Pohdinnan lopputuloksena syntyi tottakai kuva, joka ei vain kuvaa sukupolvia ja niiden erilaisia ominaisuuksia vaan johtamista muuttuvassa, monisukupolvisessa ja monimutkaisessa työelämässä. Tämä nelikenttä ei ole teoria tai mielipide, vaan kokemukseen, näkemykseen ja eri johtamisfilosofioihin perustuva työkalu, jonka avulla pystytään:
ymmärtämään ihmisten odotusten erilaisuutta
sanoittamaan johtamisen todellisia haasteita
rakentamaan tiimejä, joissa kaikki voivat kehittyä
tekemään näkyväksi sen, mikä jää usein sanoittamatta
Se auttaa kysymään oikeita kysymyksiä ja avaamaan keskustelua tiimien kesken:
Mihin minä identifioidun ja missä kaikki muut ovat?
Mikä riittää kenellekin?
Missä kohtaa johtajan pitää olla jämäkkä, missä kohtaa tukea?
Kuka tarvitsee autonomiaa ja kuka tarvitsee rakenteen?
Kun näistä asioista syntyy yhteisymmärrys, johtaminen muuttuu raskaasta arjen säätelystä ihmisten väliseksi yhteistyöksi, jossa jokaisella meistä on jotakin ostettavaa.
Mihin ryhmään sinä kuulut ja identifioidut? Entä muut teidän työyhteisössä, tunnistavatko he nämä tarpeet itsessään ja muissa? Tukeeko teidän organisaation johtamiskulttuuri oivalluksia ja kohtaamisia tavalla, joka auttavat kaikkia toimimaan paremmin epävarmuudessa?